Hommat on ruvennu luistamaan liukkaammin ku olis osannu toivoakaan! Viime viikolla Kurtakon Rauno touhusti kaivurilla siihen malliin, että torstaina saatiin pohjat lätkättyä tasaseksi isän ollessa lätkämestarina, ja niin päästiin perjantaina pystyttämään sokkelin valu kehikoita. Niin siis miehet pääsi. Eli pohjien teossa meillä on ollu mestarina paikalla Jukka Koskenniemi, Rikun pomon isä, jota ilman hommasta ei olis tullu lasta eikä... Tai no ei ainakaan tätä tahtia. Kaks päivää siinä meni, ku oli kehikko valmiina, rauat väännetty ja asennettu valua varten valmiiksi ja terassi tolppia varten kehikot tehty. Kyllä tänään mietittiin, että on siinä ollu pojat homma aikoinaan ku pohjien valua varten on lankuista väsätty noita muotteja. Aikaa on menny kymmenkertasesti, ja siihen päälle vielä itte väännetty betonit pikku rummuilla. Ei vaan meän hermoilla moiseen aleta! Eli muotit lainaan Aimolta, joka meille tulee sitten taloa pystyttämään, ja työnjohtajaksi semmonen ihminen joka tietää mitä pitää tehä. Ja me muut tanssitaan sitten hänen pillin mukaan. Näillä mentiin, ja nyt on pohjat valettu. Tänään tuli betoniauto 10 kuution lastissa tontille klo 14.30 ja puoltoista tuntia myöhemmin oli talon jalka valettu. Huomiseen annetaan kuivua, ja sitten muottien purkuun. Huomenna iltapäivästä tulee Rauno sitten täyttämään pohjaa, ja keskiviikkona jatketaan varmaan samoissa kuvioissa. Riku meinas, että loppu viikosta pääsee punomaan lattialämmityskaapeleita, ja siihen pääsen minäkin näpräämään kaveriksi. Jospa se onnistuis paremmin ku niitten valurautojen surrinlangan kanssa räpeltäminen. Totesinpa taas, että ei se oo kumma ettei musta oo tullu käsityöläistä...!

Miehillä tuumaustauko. Näitä ei ollu liian usein.